maanantai 14. tammikuuta 2013

Mietteitä itsenäisestä ratsastuksesta

Apua, teitä on jo 100!!!! Hui, ihan hiljaiseksi vetää ajatus että niin montaa ihmistä kiinnostaa mun ja Jekun tekemiset. Kiitos teille kaikille, tämä blogin pitäminen on ollut odotettua antoisampaa. Ja kiitos kaikista kannustavista ja positiivisista kommenteista, jokainen lämmittää mieltä.

Koska olen niin mielikuvitusrajoitteinen, en ole keksinyt mitään kummempaa 100 lukijan kunniaksi. Laastarina haavoille, alla mielipidekirjoitus monelle tutusta aiheesta. :)


Monille ratsastajille on varmasti jollain tasolla tämä ongelma tuttu... Mitä ihmettä sitä keksisi tänään? Ratsastus ilman päämäärää on turhaa ja kuluttavaa. Silloin voi mieluummin mennä vaikka maastoon tai tehdä jotain muuta kivaa. Mikäli ratsastaa sileällä, kannattaa aina yrittää keksiä joku teema. Itse yritän miettiä yhtä teemaa per viikko ja sitten soveltaa sitä päivittäin eri tavoilla. Esimerkiksi jos teemana on suoruus, voi sitä yrittää työstää yhtenä päivänä väistöillä, yhtenä suorilla linjoilla ja yhtenä siirtymisillä. Maastossa riekkuminen on myös hyvä keino suoristamaan.

Helposti sitä päästää itsensä (ja hevosen) turhan helpolla. Monesti hyvätkin ideat ja tavoitteet jäävät "aloitan ihan just"-tasolle ja sitten sitä huomaa ravailevansa päämäärättömästi ympyröillä. Suutun aina itselleni kun huomaan että näin on päässyt käymään. Toinen ääripää, mitä ainakin minulle välillä pääsee käymään, on että jää liikaa toistamaan. Jos olen ajatellut tekeväni esim. väistöjä ensin ravissa uralta sisään ja takaisin ja sitten laukassa avoja pitkällä sivulla, huomaan että jään helposti hinkuttamaan niitä raviväistöjä maailmanloppuun (heheh..) asti. En koe olevani mitenkään perfektionisti mutta huomaan lieviä oireita kyllä. :) Tuntuu että tehtävää ei voi lopettaa ennenkun se menee just eikä melkein, vaikka se tuskin on se paras tapa saavuttaa päämäärää. Kuten kaikki tiedämme, ratsastuksessa ei toimi ajatusmalli "Kaikki, mulle, heti, NYT". 

Toisin sanoen, pitäisi rohkeammin uskaltaa vaatia niitä hyviä hetkiä ja tehokkaampaa tekemistä, mutta kuitenkin pitäen tavoitetason järkevänä. Jos mulla on ongelmia saada Jekku aina tasaiselle tuntumalle laukassa ilman että se jää hissuttelemaan, on turha asettaa päivän tavoitteeksi että ratsastanpa sulkuväistöjä sik-sakissa samalla tehdeen kakkosvaihtoja. Parempi tavoite olisi ehkä, että tänään saan molempiin suuntiin muutaman pätkän hyvää avoa josta voin kiittää antamalla laukata eteen kevyessä istunnassa.

Tästä päästäänkin aasin-sillalla murheenkryyniini, istuntaan. Jonkun tutkimuksen mukaan tiettyä asiaa pitää tehdä 10 000 tuntia ennenkuin sen oppii, tai siinä tulee hyväksi. Tämä koskee, jos oikein muistan lukemaani, kaikki motorisia taitoja vaativat lajit. Tietenkin myös ratsastuksen. Mikäli ratsastat tunnin päivässä, sinun tulee siis ratsastaa 27,39 vuotta ennenkuin olet "hyvä". Mikäli pääsee 2 tuntia päivässä treenaamaan, saavutat "hyvän" jo 13,7 vuodessa. 

Tästä voimme siis jatkaa päättelyä, eli kun olet vaikkakin vain 5 vuotta ratsastanut tunnin päivässä, olet treenanut jo 1825 tuntia jolloin asiat ovat jo jossain määrin lihasmuistissa. Tästä johtuen istuntaa on kaikista vaikein muuttaa. Lihakset ja kroppa on tottunut toimimaan tavalla x ja nyt sen pitäisi muuttua tapaan y. Tämä vaatii saman verran tunteja, että oppii pois väärästä mallista, kuin mitä sen omaksuminen alunperin on vaatinut. Masentavaa, eikö?

Kun ratsastan yksikseni, pyrin ottamaan myös itseni suhteen teeman, esim rennot jalat tai suora ryhti. Tietenkin nämä kaikki olisi korjattava mutta kuten todettu, kaikkea ei saa heti. Vaikka tiedostan että istunnassani on paljon korjattavaa, koen että on parempi työstää yhtä asiaa kerrallaan. Teen monesti niin että otan kiintopisteen, esimerkiksi peilin alla tai oven kohdalla, jossa aina ajattelen ja korjaan tietyn asian. Puhun itsekseni pääni sisällä koko ajan kun ratsastan ja toistan itselleni valmennuksista kuultuja ohjeita. Toivon että tämä auttaisi edes hiukan.... :) 

Miten te suunnittelette sen itsenäisen ratsastuksen? Entä millä keinoilla korjaatte virheitänne? :) Alla galleria yleisimmistä virheistäni... 

Kyynärpäät edellä hyppyn. lisämausteen armoton dyykkaus.

Ohjat aavistuksen valahtaneet...

Kädet miten sattuu, kantapää nousee

Ne kyynärpäät....






6 kommenttia:

  1. Kiva teksti (taas). :) Vaikkaki aika masentavia tilastoja näin yhden hevosen omistajalle..

    Mietin välillä ennen nukahtamista sängyssä, mitä harjoituksia voisin seuraavana päivänä / seuraavalla viikolla tehdä. :D

    Menen kuitenkin aika paljon hevosen mukaan. Kun aloitan, mietin, miltä tänään tuntuu. Jos P on tosi pinkeä, en yritä mitään väistöjä tai muita hankalia asioita, vaan lähinnä ratsastaa sen rennoksi läpi. Minulla on myös asioita, jotka huolehdin joka päivä: suoruus, taipuminen molempiin suuntiin, hevonen pohkeen edessä tasaisella tuntumalla.

    Porrastan asioita myös hevosen (ja itseni) osaamistason mukaan. En ole mikään taituri laukanvaihdoissa, joten en ole tehnyt niitä oikeastaan ollenkaan viime syksynä, koska Parsan laukkakin oli vielä aika voimaton. Tiesin, että jos lähden ahnehtimaan vaihtoja, menen perse edellä puuhun. Nyt laukka on parempi ja "saan" aina lopuksi tehdä ne vaihdot pari kertaa (= niin kauan, että vaihtaa molempiin suuntiin puhtaasti). Itselleni on paljon helpompi hahmottaa asioita tällä tavalla tasoina.

    Valmennuksissa koitan poimia heikkoja kohtia ja harjoitella niitä kotona. Meillä on myös taitava hieroja, joka kertoo, millä harjoituksilla kannattaa mitäkin lihasryhmiä vahvistaa.

    Oho, tulipas pitkä kommentti. Herätit ainakin ajatuksia! Sinulla on myös ihanan realistinen ja ammattimainen ote näissä teksteissä. :)

    VastaaPoista
  2. Aamen! Tää teksti tuli niin kuin suoraan mun päänsisästä! Mun on pakko joka kerraksi keksiä niitä tehtäviä, kun muuten se aina vaan menee niihin ympyröillä pyörimisiin, eikä se kehitä kumpaakaan osapuolta mihinkään.

    VastaaPoista
  3. Tää oli hyvä teksti! :)

    Mun pitäisi ottaa toi sun tapa käyttöön, että tietyssä kohdassa muistuttaa itseään korjaamaan jonkin virheen.. Mulla yleisesti on ne liian pitkäksi valuvat ohjat. ;)

    Itse koitan kans suunnitella ratsastuskerrat niin, että kun on useampi hevonen niin yritän että jokaisen kanssa tehdään jotain eri asiaa/tehtävää. Muuten tulee helposti tylsää vääntää monta tuntia samaa asiaa, ja sitten vähän laiskistuukin lopuksi, "tää oli jo melkein hyvä.." :) Mä päätän aina päivä kerrallaan mitä teen, toi sun viikko idea vois kans olla vähän kehittävämpi! :)

    Ehkä nähdään tulevan kauden kisoissa! :)

    - Rakel

    VastaaPoista
  4. Asiantäyteistä tekstiä, tosi miellyttävää luettavaa :D Sinut on myöskin haastettu!
    http://ddreamteamm.blogspot.fi/2013/01/5-ensimmainen-haaste.html

    VastaaPoista
  5. Kiva että tekstini on herättänyt ajatuksia! :) Tottakai käy välillä niinkin että huolellisesta suunnittelusta ja hyvistä aikeista huolimatta homma menee siihen ympyrällä pyörimiseen, mutta näillä keinoilla yritän sitä välttää. Ja Heidi, kiitos haasteesta, vastasin! :)

    VastaaPoista
  6. Juu, siellähän mä olin. Menin Small Touria A ja B sillon, eikä juurikaan kovin hohdokkaasti. Silloinen hevoseni tykkäsi kieltää :D Meillä oli matkaa sinne se 200km niin olin viikot koulussa ja viikonloput räpelsin siellä! :D

    Lilly on heinäkuusta asti ollut epämääräisesti ep. Nyt on joulukuusta asti ollut puhdas mutta nyt taas tuntu huonommalta. Varsinaista vikaa ei olla löydetty, todennäköisesti oli monta ongelmaa samassa kintussa (kavio ja vuohisnivelessä) mutta kuvissa ei mitään sanomista.. Seuraavaksi kuskaan sen varmaan ulkomaille, jos se nyt alkaa taas ontumaan kun suomessa resurssit tutkia niin rajallisia :/

    VastaaPoista

Jätä mielellään kommentti. Olethan asiallinen. :)